Tänään se sitten tapahtui, pennut muuttivat pois pikkupentupesästään, jota akvaarioksi ja ilmatyynyalukseksikin on on kutsuttu. Kävi näin. Oli lämmin ja hiostava yö, torkahdin mutta heräsin uudestaan joskus puoliltaöin, enkä saanut unta ja kaivoin kirjan esiin. Jossain välissä alkoi pentukamarista kuulua piipitystä, en heti mennyt katsomaan koska sitähän sattuu, joku tyytymätön protestoi kohtaloaan äänekkäästi jos maitobaarissa on ruuhkaa eikä omaa hanaa löydy hetihetiheti. Piipitys kumminkin jatkui ja oli lähdettävä katsomaan ja Irmelihän siellä oli kiipeillyt ilmeisesti mamman perään laidan yli lattialle ja vieressä oli hieman hämmentynyt Hilma. No, pieni kiipeilijätär palautettiin pesään, uni otti hetimmiten vallan pentuhuoneessa ja kasvattajakin sai unenpäästä kiinni pitkällisen pyörimisen jälkeen joskus aamuyöstä. Aamulla löytyi koko viisikko sieltä mistä pitikin, ja heti aamukahvin jälkeen oli ensi töikseen lähdettävä kaivelemaan varastosta pentuvankilan elementit ennen uhattua vesisadetta.
Niinpä sitten kun pennut taas kerran heräsivät nokosiltaan, oli aika painia viimeiset painit tutussa pentupesässä ja sen jälkeen tutustua uuteen järjestykseen. Pikkukoirien piipityksen määrä oli melkoinen, mutta onneksi pian havaittiin että huolto pelaa uudessakin kodissa ja maitobaarikin saapuu paikalle. Syötyään ja lisää piipiteltyään pikkuväki sammui taas uunilleen. Eiköhän tässä pikkuhiljaa kotiuduta ja kun vauhti ja valveillaoloaika on kokoajan kasvamaan päin, on viisikolla nyt tilaa temmeltää, ja kunhan vauhti kiihtyy lisää, laajennetaan taas vankilaa lisää.
Mutta haikein mielin totesin, meillä ei ole "pikkuvauvapentuja" enää, heistä on tullut "taaperopentuja". Niin se aika rientää.
