Kennel hiljeni

 Viikonloppuna viimeisetkin pennut muuttivat uusiin koteihinsa, ja kennelissä tuli luonnottoman hiljaista. Viimeinen kuukausi on ollut täynnä pikkukoirista lähtevää ääntä, tassujen töminää, painin jytinää, vikinää ja piipitystä, viimeaikoina vaativaa haukkua kun pikkuväki on valvonut oikeuksiaan päästä pihalle telmimään jne. Tuntuu yhä oudolta, että ainoat äänet ovat Hipun ja Hilman tassutus.

Lauantaina muuttivat omiin koteihinsa pojat Ilpo ja Ilkka. Ilpo muuttui Leviksi ja asuu nykyään Tampereella, Ilkka lähti Ylöjärvelle ja Ilkan nimi muuttui vain toisen kirjaimen osalta kun Ilkasta tuli Iikka. Vihoviimeisä ja yhden yön pidempään kotikennelissä viihtyi vielä Irmeli, ja mamman, mummin ja Irmelin yhteiselo näyttikin niin auvoiselta, että kasvattaja ehti saada päähänsä harhaisia ajatuksia että kolme koiraa olisi ihan kiva... Onneksi Irmelille kumminkin oli jo luvassa ikioma sijoituskoti Porvoossa joten ajatukset eivät aiheuttaneet sen suurempaa vaaraa. Irmeli tunnetaan nykyään Luluna.

Hilma ja kaksi viimeistä muuttajaa

Näin se aika rientää, loppujen lopuksi näin perästäpäin tuntuu paria päivää vaille 2 kk, se mikä pentujen syntymästä tulee, todella lyhyeltä ajalta. Haikea olo, tietenkin, aina pentujen lennettyä maailmalle, mutta onneksi viestit ja kuvat kertovat, että kaikki viihtyvät uusissa kodeissaan.

Tässä vielä viimeisiä videoita pennuista. Niissä taitaa vielä pyöriä mukana Iivarikin.

Pennut 8 viikkoa

 

Koko jengi vielä koossa

Eilen tuli 8 viikkoa pentujen syntymästä ja viime aikoina on jo eletty  lähtötunnelmissa. Lauantaina lähti Ilona omaan kotiinsa Pohjanmaalle, ja eilen illalla oli Iivarin vuoro muuttaa täyttämään isoisoenonsa jättämää walesilaisen kokoista aukkoa. Nämä ovat aina haikeita hetkiä, vaikka onkin ihanaa tuottaa iloa ja luovuttaa uusi hartaasti odotettu perheenjäsen uuteen kotiinsa. Kaikkea hyvää Ilonalle ja Iivarille, jotka tosiaan saivat molemmat pitää "pentunimensä" omissa kodeissaan, viikonlopun jälkeen meillä koittaa hiljaisuus ja autius, kun loputkin pennut suuntaavat omiin koteihinsa. 

Kulunut viikko on ollut kiireinen, pennut ovat jo kovin vaativaisia totuttuaan ulkoilemaan usein ja vapaasti mamman ja mumminsa kanssa ja pikku perheemme elämä pyöriikin pitkälle pentujen ehdoilla. Isot koirat pääsevät lenkille kun pennut nukkuvat päiväuniaan ja niiden ruoka-aikoja siirrellään pentujen ulkoilujen sattuessa kohdille . Saavutetut edut täytyy säilyttää, ja aamuisin kohta herätyksen tuotua pentuvankilan portilla seisookin lauma pentuja takajaloillaan ja vaatien äänekkäästi ulospääsyä. Kun portti aukeaa, seuraa rynnäkkö ulko-ovelle... Sama toistuu töistä tullessa, ovea avatessa on kuulunut pentuhuoneestakin vaativa haukku. Tästä on tietenkin se hyvä puoli, että pikkuiset ovat tottuneet hoitelemaan pissa- ja kakka-asioitaan myös ulkona, ja siivoamista on vähän silloin kun olen kotona heitä ulkoiluttamassa. Ulkoilun jälkeen seuraa temmellys sisällä, ja se onkin naperoista kovasti mieluisaa myös. Ne ovat löytäneet pihaa kolutessaan ties mistä ja mitä esihistoriallisia koiranleluja ja niiden jäänteitä, ja niistä on riemua riittänyt ja niitä on kuskailtu yhdessä ja yksikseen tarmokkaasti sisälle mukana. Väen vähetessä on Hilmakin alkanut osallistua pentujen leikkeihin, tosin ei mamma meinaa pysyä Hirmuisen Villien vauhdissa ja Hippu-mummi katsoo asiakseen käydä välillä hillitsemässä Hilman ja pentujen menoa kun se käy liikaa hermoille.