Eilen tuli 8 viikkoa pentujen syntymästä ja viime aikoina on jo eletty lähtötunnelmissa. Lauantaina lähti Ilona omaan kotiinsa Pohjanmaalle, ja eilen illalla oli Iivarin vuoro muuttaa täyttämään isoisoenonsa jättämää walesilaisen kokoista aukkoa. Nämä ovat aina haikeita hetkiä, vaikka onkin ihanaa tuottaa iloa ja luovuttaa uusi hartaasti odotettu perheenjäsen uuteen kotiinsa. Kaikkea hyvää Ilonalle ja Iivarille, jotka tosiaan saivat molemmat pitää "pentunimensä" omissa kodeissaan, viikonlopun jälkeen meillä koittaa hiljaisuus ja autius, kun loputkin pennut suuntaavat omiin koteihinsa.
Kulunut viikko on ollut kiireinen, pennut ovat jo kovin vaativaisia totuttuaan ulkoilemaan usein ja vapaasti mamman ja mumminsa kanssa ja pikku perheemme elämä pyöriikin pitkälle pentujen ehdoilla. Isot koirat pääsevät lenkille kun pennut nukkuvat päiväuniaan ja niiden ruoka-aikoja siirrellään pentujen ulkoilujen sattuessa kohdille . Saavutetut edut täytyy säilyttää, ja aamuisin kohta herätyksen tuotua pentuvankilan portilla seisookin lauma pentuja takajaloillaan ja vaatien äänekkäästi ulospääsyä. Kun portti aukeaa, seuraa rynnäkkö ulko-ovelle... Sama toistuu töistä tullessa, ovea avatessa on kuulunut pentuhuoneestakin vaativa haukku. Tästä on tietenkin se hyvä puoli, että pikkuiset ovat tottuneet hoitelemaan pissa- ja kakka-asioitaan myös ulkona, ja siivoamista on vähän silloin kun olen kotona heitä ulkoiluttamassa. Ulkoilun jälkeen seuraa temmellys sisällä, ja se onkin naperoista kovasti mieluisaa myös. Ne ovat löytäneet pihaa kolutessaan ties mistä ja mitä esihistoriallisia koiranleluja ja niiden jäänteitä, ja niistä on riemua riittänyt ja niitä on kuskailtu yhdessä ja yksikseen tarmokkaasti sisälle mukana. Väen vähetessä on Hilmakin alkanut osallistua pentujen leikkeihin, tosin ei mamma meinaa pysyä Hirmuisen Villien vauhdissa ja Hippu-mummi katsoo asiakseen käydä välillä hillitsemässä Hilman ja pentujen menoa kun se käy liikaa hermoille.
