Pennut 6 viikkoa

 

Aika kuluu kuin siivillä. Paluu työelämään on vähentänyt vapaa-aikaa, ja illat menevät kuin lennossa "koirakarusellia" hoidellessa. Onneksi säät ovat suosineet ja pikkuväki tykästynyt edelleen ulkoiluun, tänään tosin oli koleampaa ja pikkuväki sai nukkua iltaunenwa sisällä. Toistaiseksi kuutenkin vielä pihavankila on saanut pitää asukkaansa, tahto päästä laajemmille tutkimusmatkoille on voimakas ja kaipa senkin aika on pian.

Pentueen vauhti vai kiihtyy paineissa ja leikeissä. Eilen nautittiin 3. annos matolääkettä, ja sen kunniaksi piti suorittaa punnitus. Keulilla vetää edelleen Ilpo 3,5 kg painossaan, toisessa päässä on Ilkka kiilannut Ilonan ohi sitten viime puntaroinnin. Ilonan paino on henkilövaakatarkkuudella vielä himpan alle 3 kg, muut ovat jo tuon kilorajan särkeneet. Arkistoja vertaillessa näyttäisi, että aikalailla Hilman ja sisarusten vauhdissa ja tyylillä mennään, edellinen H-pentue oli tässä vaiheessa painavampi. Missä lienee syy että jokainen pentue on omanlaisensa, olisiko nyt helteet vaikuttaneet tällä kertaa syömisiin. 

Tänään piti kotiintultua alkaa seurailla Irmeliä, jonka peppu tuntui pihalle nostaessa märältä. Yhden nukkumavälin seurailin tilannetta pentujen tultua sisälle, ja näytti lujasti siltä että Irmeli pissailee eri tyylillä, eli useammin ja vaikeammin kuin muut, tiristää tippaa.  Vielä viime aukiolohetkillä päästiin vielä eläinlääkäriin, näyttää siltä että tytönpullukalla on juuri nyt rasvapoimu strategisessa paikassa joka on aiheuttanut hautoessaan tulehdusta. Kuumakin nyt on ollut.  Nyt saatiin parin päivän kuuri, ja toivotaan että vaiva hellittää. Muuten Irmeli on oma ihana itsensä, painii ja melskaa täysillä muiden joukossa. Ja oli muuten ensimmäisellä automatkallaan jne todella kiltisti käyttäytyvä neitikoira.

Sitten on vielä uutisoitava pentuvaraustilanteesta. Halukkaita kotejahan pennuille olisi taas ollut yltäkylläisesti, ja koska pentuja on "vain" viisi, oli vain vihdoin saatava valintoja tehtyä. Tällä kertaa on kaikille pennuille siis nyt kodit tiedossa, ja ilmoittelen jos tilanne jostain syystä vielä muuttuu. Onhan tämä kovin ikävää ja valitettavaa kun monta rakastavaa kotia olisi vailla pientä tassuttelijaa, mutta pentutilanne rodussamme nyt vain on yhä edelleen tällainen, hyvinhyvin kummallinen. Omasta puolestani ainakin toivoisin, että tilanne palautuisi aikaan ennen koronaa. 

Ylläolevassa videossa ulkoilee porukka tänään tultuani töistä kotiin, allaolevissa kuvissa vietetään jokailtaista kasvattajan "muokkaus" hetkeä viiden huippuunsa naskalihampailla varustautuneen pikkukoiran voimin. Mustasukkainen mummikoira on menossa mukana välillä (kerjää rapsutuksia), Hilma pysyttelee pentupiraijoistaan kaukana, hirmuisen viisas Hilma! Kasvattajaihminen on tänä syksynä hyvin akupunkteerattu...