Kennel hiljeni

 Viikonloppuna viimeisetkin pennut muuttivat uusiin koteihinsa, ja kennelissä tuli luonnottoman hiljaista. Viimeinen kuukausi on ollut täynnä pikkukoirista lähtevää ääntä, tassujen töminää, painin jytinää, vikinää ja piipitystä, viimeaikoina vaativaa haukkua kun pikkuväki on valvonut oikeuksiaan päästä pihalle telmimään jne. Tuntuu yhä oudolta, että ainoat äänet ovat Hipun ja Hilman tassutus.

Lauantaina muuttivat omiin koteihinsa pojat Ilpo ja Ilkka. Ilpo muuttui Leviksi ja asuu nykyään Tampereella, Ilkka lähti Ylöjärvelle ja Ilkan nimi muuttui vain toisen kirjaimen osalta kun Ilkasta tuli Iikka. Vihoviimeisä ja yhden yön pidempään kotikennelissä viihtyi vielä Irmeli, ja mamman, mummin ja Irmelin yhteiselo näyttikin niin auvoiselta, että kasvattaja ehti saada päähänsä harhaisia ajatuksia että kolme koiraa olisi ihan kiva... Onneksi Irmelille kumminkin oli jo luvassa ikioma sijoituskoti Porvoossa joten ajatukset eivät aiheuttaneet sen suurempaa vaaraa. Irmeli tunnetaan nykyään Luluna.

Hilma ja kaksi viimeistä muuttajaa

Näin se aika rientää, loppujen lopuksi näin perästäpäin tuntuu paria päivää vaille 2 kk, se mikä pentujen syntymästä tulee, todella lyhyeltä ajalta. Haikea olo, tietenkin, aina pentujen lennettyä maailmalle, mutta onneksi viestit ja kuvat kertovat, että kaikki viihtyvät uusissa kodeissaan.

Tässä vielä viimeisiä videoita pennuista. Niissä taitaa vielä pyöriä mukana Iivarikin.

Pennut 8 viikkoa

 

Koko jengi vielä koossa

Eilen tuli 8 viikkoa pentujen syntymästä ja viime aikoina on jo eletty  lähtötunnelmissa. Lauantaina lähti Ilona omaan kotiinsa Pohjanmaalle, ja eilen illalla oli Iivarin vuoro muuttaa täyttämään isoisoenonsa jättämää walesilaisen kokoista aukkoa. Nämä ovat aina haikeita hetkiä, vaikka onkin ihanaa tuottaa iloa ja luovuttaa uusi hartaasti odotettu perheenjäsen uuteen kotiinsa. Kaikkea hyvää Ilonalle ja Iivarille, jotka tosiaan saivat molemmat pitää "pentunimensä" omissa kodeissaan, viikonlopun jälkeen meillä koittaa hiljaisuus ja autius, kun loputkin pennut suuntaavat omiin koteihinsa. 

Kulunut viikko on ollut kiireinen, pennut ovat jo kovin vaativaisia totuttuaan ulkoilemaan usein ja vapaasti mamman ja mumminsa kanssa ja pikku perheemme elämä pyöriikin pitkälle pentujen ehdoilla. Isot koirat pääsevät lenkille kun pennut nukkuvat päiväuniaan ja niiden ruoka-aikoja siirrellään pentujen ulkoilujen sattuessa kohdille . Saavutetut edut täytyy säilyttää, ja aamuisin kohta herätyksen tuotua pentuvankilan portilla seisookin lauma pentuja takajaloillaan ja vaatien äänekkäästi ulospääsyä. Kun portti aukeaa, seuraa rynnäkkö ulko-ovelle... Sama toistuu töistä tullessa, ovea avatessa on kuulunut pentuhuoneestakin vaativa haukku. Tästä on tietenkin se hyvä puoli, että pikkuiset ovat tottuneet hoitelemaan pissa- ja kakka-asioitaan myös ulkona, ja siivoamista on vähän silloin kun olen kotona heitä ulkoiluttamassa. Ulkoilun jälkeen seuraa temmellys sisällä, ja se onkin naperoista kovasti mieluisaa myös. Ne ovat löytäneet pihaa kolutessaan ties mistä ja mitä esihistoriallisia koiranleluja ja niiden jäänteitä, ja niistä on riemua riittänyt ja niitä on kuskailtu yhdessä ja yksikseen tarmokkaasti sisälle mukana. Väen vähetessä on Hilmakin alkanut osallistua pentujen leikkeihin, tosin ei mamma meinaa pysyä Hirmuisen Villien vauhdissa ja Hippu-mummi katsoo asiakseen käydä välillä hillitsemässä Hilman ja pentujen menoa kun se käy liikaa hermoille. 

Pennut 7 viikkoa

 Pennut täyttäv.t tänään 7 viikkoa, ja vähitellen alkaa salavihkaa  hiipiä lähelle aika, jolloin he suuntaavat kukin omiin koteihinsa. Ensimmäinen matkalainen on Ilona-neiti joka suuntaa kohti uusia kotikulmiaan jo lauantaina, seuraavaksi lähtenee Iivari, ja loput viisikosta ensi viikon lopulla. Sitä ennen ehtii vielä onneksi nauttia hassujen pikkukoirien touhustelusta.

Kulunut viikko meni taas nopeaan. Pennuilla kävi vieraita ja totuteltiin uusiin asioihin. Kun helteet loppuivat, koitti pihavankilasta vapautumisen hetki, ihana kesä ja ihanat ulkounet kavereiden kanssa jäivät historiaan kiitos kylmenneiden kelien. Mutta kylläpä nyt onkin kiva viipeltää pitkin poikin pihalla. Piknikilläkin olisi kiva käydä, Hilma vaan ei enää ole oikein samaa mieltä ja juoksee piikkihampaista porukkaa karkuun. Kaikenlaista jännää ja uutta tutkittavaa kuitenkin riittää. 

Maanantaina oli ensimmäisen automatkan ja pentutarkastuksen aika, Irmelihän tosin oli jo konkari matkustamisessa viime viikon eläinlääkärireissun jälkeen. Menomatka meni hyvin, mitä nyt mennessä yksiöön joutunut iso-Ilpo vähän lauleskeli, paluumatkalla se saikin sitten Ilonan kaverikseen koska Irmeli kokeneena matkailijana olisi oletetusti hiljaa, ja niin siinä kävikin, koko sakki simahti viimeistään siinä vaiheessa kun käännyin parkkipaikalta  maantielle, ja saatoin jättää heidät kaupan pihalle nukkumaan kopeissaan ja juosta ruokaostoksilla.

Eläinlääkärin tarkastuksessa ei ilmennyt mitään ihmeellistä. Kaikilla on purennat ok, pojilla tuntuu mitä pojilla kuuluu olla, Ilpolla on napatyrä joka hyvässä lykyssä vielä häviää ja Irmelin peppu oli taas kuiva. Kaikki käyttäytyivät ihan reippaasti Tohtorin tarkisteluissa, kovin tasaista sakkia he tuntuvat olevan noin muutenkin. 

Tarkastuksessa saatiin myös mikrosirut/tunnistusmerkintä, ja sain heidän rekisteröintinsä tehtyä.  Tästä porukasta tuli "I love"-pentue, ehkä i-kirjaimella olisi voinut kehitellä vaikka mitä, mutta ei nimi koiraa pahenna jos ei koira nimeä...

Lauantaina kävi kaksi ystävääni pentuja katsomassa. Aamupäivällä kuvattiin pennut, ja illalla yritettiin vielä paikkailla.  Kaikkia lujatahtoisia pikkukoiria ei vain siltikään kiinnostanut poseerata... Kiitos avusta Minni ja Jaana, tämä on aina rankka rasti!

Dirlian I Love Yellow Cabs "Ilpo"

Dirlian I Love Green Bicycles "Iivari"

Dirlian I Love Dancing Grannies "Ilkka"

Dirlian I Love Flying Ladybirds "Irmeli"

Dirlian I Love Pink Balloons "Ilona"

Pennut 6 viikkoa

 

Aika kuluu kuin siivillä. Paluu työelämään on vähentänyt vapaa-aikaa, ja illat menevät kuin lennossa "koirakarusellia" hoidellessa. Onneksi säät ovat suosineet ja pikkuväki tykästynyt edelleen ulkoiluun, tänään tosin oli koleampaa ja pikkuväki sai nukkua iltaunenwa sisällä. Toistaiseksi kuutenkin vielä pihavankila on saanut pitää asukkaansa, tahto päästä laajemmille tutkimusmatkoille on voimakas ja kaipa senkin aika on pian.

Pentueen vauhti vai kiihtyy paineissa ja leikeissä. Eilen nautittiin 3. annos matolääkettä, ja sen kunniaksi piti suorittaa punnitus. Keulilla vetää edelleen Ilpo 3,5 kg painossaan, toisessa päässä on Ilkka kiilannut Ilonan ohi sitten viime puntaroinnin. Ilonan paino on henkilövaakatarkkuudella vielä himpan alle 3 kg, muut ovat jo tuon kilorajan särkeneet. Arkistoja vertaillessa näyttäisi, että aikalailla Hilman ja sisarusten vauhdissa ja tyylillä mennään, edellinen H-pentue oli tässä vaiheessa painavampi. Missä lienee syy että jokainen pentue on omanlaisensa, olisiko nyt helteet vaikuttaneet tällä kertaa syömisiin. 

Tänään piti kotiintultua alkaa seurailla Irmeliä, jonka peppu tuntui pihalle nostaessa märältä. Yhden nukkumavälin seurailin tilannetta pentujen tultua sisälle, ja näytti lujasti siltä että Irmeli pissailee eri tyylillä, eli useammin ja vaikeammin kuin muut, tiristää tippaa.  Vielä viime aukiolohetkillä päästiin vielä eläinlääkäriin, näyttää siltä että tytönpullukalla on juuri nyt rasvapoimu strategisessa paikassa joka on aiheuttanut hautoessaan tulehdusta. Kuumakin nyt on ollut.  Nyt saatiin parin päivän kuuri, ja toivotaan että vaiva hellittää. Muuten Irmeli on oma ihana itsensä, painii ja melskaa täysillä muiden joukossa. Ja oli muuten ensimmäisellä automatkallaan jne todella kiltisti käyttäytyvä neitikoira.

Sitten on vielä uutisoitava pentuvaraustilanteesta. Halukkaita kotejahan pennuille olisi taas ollut yltäkylläisesti, ja koska pentuja on "vain" viisi, oli vain vihdoin saatava valintoja tehtyä. Tällä kertaa on kaikille pennuille siis nyt kodit tiedossa, ja ilmoittelen jos tilanne jostain syystä vielä muuttuu. Onhan tämä kovin ikävää ja valitettavaa kun monta rakastavaa kotia olisi vailla pientä tassuttelijaa, mutta pentutilanne rodussamme nyt vain on yhä edelleen tällainen, hyvinhyvin kummallinen. Omasta puolestani ainakin toivoisin, että tilanne palautuisi aikaan ennen koronaa. 

Ylläolevassa videossa ulkoilee porukka tänään tultuani töistä kotiin, allaolevissa kuvissa vietetään jokailtaista kasvattajan "muokkaus" hetkeä viiden huippuunsa naskalihampailla varustautuneen pikkukoiran voimin. Mustasukkainen mummikoira on menossa mukana välillä (kerjää rapsutuksia), Hilma pysyttelee pentupiraijoistaan kaukana, hirmuisen viisas Hilma! Kasvattajaihminen on tänä syksynä hyvin akupunkteerattu... 

 

Pennut 5 viikkoa

 

Pennut täyttävät jo viisi viikkoa, ja kulunut viikko onkin ollut varsin ihana. Kesälomani veteli viimeisiään ja säät suosivat. Pennut pääsivät oikein kunnolla ulkoilun makuun kun päivät ovat olleet helteisiä. Lomalla ollessani he siirtyivät "ulkoruokintaan" joskus puolilta päivin kun saatiin "aamukiireet", Hilman ja Hipun ulkoilulenkki jne suoritettua, ja viettivätkin sitten ulkoilmaelämää aitauksessaan pitkälle iltaan asti, temuten  keskenään, syöden eväitään, joka Hilman toimittamia tai vadilta, ja sammuivat sitten kohta syötyään varjoisaan katokseensa nukkumaan. Helteet jatkuvat, ja tälläkin hetkellä vaikka kello on pian yhdeksän, lämpömittari näyttää melkein 24C ja 5 kpl pikkuwaleseja vetelee unia ulkotarhassaan. Tosin aivan pian on aika nauttia iltapala ja siirtyä sisälle yöunille. 

Pikkuhiljaa alkaa vauhtiakin tulla. Kavereihin otetaan kontaktia jo välillä niin, että kaveri kiljuu kivusta. Motoriikka on edelleen vähän hakusessa, mutta vauhtia tulee kokoajan lisää, eikä kumoon kupsahtamisia tapahdu niin usein. Hampaita kokeillaan kaikkeen mahdolliseen, leluihin, kasvattajan varpaisiin, kaverin häntään... Aika hauskoja pikku tyyppejä he alkavat olla.

 

Lopulta uni voittaa 

 

 

Pennut 4 viikkoa

 

Pennut täyttävät tänään 4 viikkoa, ja niillä onkin ollut jo varsin tapahtumarikkaat viime ajat. Alkuviikosta alettiin maistella jauhelihaa, menekki on vielä vaihtelevaista, mutta hyvin se tuntuu maistuvan. Laajennamme makuelämysten kirjoa pikku hiljaa. Tänään nautiskeltiin matolääkettä taasen, se ei taaskaan herättänyt suurta innostusta mutta sitäkin suurempaa maiskuttelua, mokoma niljakas töhnä. Ja hampaat on havaittu, sunnuntai-iltana pentuvankilassa seisoskellessani tunsin ensimmäisen hennon vauvapiraijan purennan nilkassani. 

Piknikillä

Tänään on ollut lämmin joskin vähän tuulinen päivä, ja pikkuiset pääsivät ensi kertaa haistelemaan ulkoilmaa. Piipitys oli taas melkoinen, mutta onneksi ulkovankilassakin tarjoilu ja huolto toimii. Uutuutena tuli myös lähempi tutustuminen mummikoiraan, Hilma vaan ei vielä suhtautunut ihan hirveän suopeasti Hipun ja pentujen seurusteluun verkon läpi, ja Hippu tyytyikin lopulta murjottamaan kauempana. Ensimmäinen ukoilu oli aika lyhyt mutta uuvuttava, sen päälle pikkuiset ovat tainneet vedellä yhtenäisiä päiväunia jo ainakin 3 tuntia...

Viimeiset painit pentupesässä

 

Tänään se sitten tapahtui, pennut muuttivat pois pikkupentupesästään, jota akvaarioksi ja ilmatyynyalukseksikin on on kutsuttu.  Kävi näin. Oli lämmin ja hiostava yö, torkahdin mutta heräsin uudestaan joskus puoliltaöin, enkä saanut unta ja kaivoin kirjan esiin. Jossain välissä alkoi pentukamarista kuulua piipitystä, en heti mennyt katsomaan koska sitähän sattuu, joku tyytymätön protestoi kohtaloaan äänekkäästi jos maitobaarissa on ruuhkaa eikä omaa hanaa löydy hetihetiheti. Piipitys kumminkin jatkui ja oli lähdettävä katsomaan ja Irmelihän siellä oli kiipeillyt ilmeisesti mamman perään laidan yli lattialle ja vieressä oli hieman hämmentynyt Hilma. No, pieni kiipeilijätär palautettiin pesään,  uni otti hetimmiten vallan pentuhuoneessa ja kasvattajakin sai unenpäästä kiinni pitkällisen pyörimisen jälkeen joskus aamuyöstä. Aamulla löytyi koko viisikko sieltä mistä pitikin, ja heti aamukahvin jälkeen oli ensi töikseen lähdettävä kaivelemaan varastosta pentuvankilan elementit ennen uhattua vesisadetta. 

Niinpä sitten kun pennut taas kerran heräsivät nokosiltaan, oli aika painia viimeiset painit tutussa pentupesässä ja sen jälkeen tutustua uuteen järjestykseen. Pikkukoirien piipityksen määrä oli  melkoinen, mutta onneksi pian havaittiin että huolto pelaa uudessakin kodissa ja maitobaarikin saapuu paikalle. Syötyään ja lisää piipiteltyään pikkuväki sammui taas uunilleen. Eiköhän tässä pikkuhiljaa kotiuduta ja kun vauhti ja valveillaoloaika on kokoajan kasvamaan päin, on viisikolla nyt tilaa temmeltää, ja kunhan vauhti kiihtyy lisää, laajennetaan taas vankilaa lisää. 

Sittenpä nukutti...

Mutta haikein mielin totesin, meillä ei ole "pikkuvauvapentuja" enää, heistä on tullut "taaperopentuja". Niin se aika rientää. 

Pennut 3 vkoa

Hilma ja kolmeviikkoiset pennut 

Tänään pennut täyttivätt 3 viikkoa ja pyöristyvät silmissä. Jätettiin 3 viikkoiskontrolli väliin, niin paljon he jo pikkuvaakaa inhoavat. Kaikki painavat jo reilusti yli kilon, veikkaan että isoimmat jo reilusti yli 1,5 kg. Suoritetaan punnituksia taas kun he tuosta vähän kasvavat. Hilmalla vielä maitoa tuntuu riittävän, katsotaan koska aletaan harjoitella uusia makuelämyksiä ja kiinteää ruokaa. Nk. pentuvankilakin täytynee pystyttää ihan lähiaikoina, eilen jo ainakin kaksi pirpanaa kiipesi pesän reunoille katsomaan kun Hilma käväisi hygieeniatarkkailukäynnillä. Nykyään Hilma on jo sitä mieltä, että pennut nukkukoot rauhassa pitkiä päiväunia ja mammakoira saa rauhassa ulkoilla tms. meidän muiden kanssa, tai nukkua selällään sohvalla jopa välillä kevyesti kuorsaten. Kun aika on, tunkee se nenän portin rakoon ja sitä äänestä tiedän että on taas pentujen ruoka-aika tai muuten vaan tarkistuksen aika. 

Eilen kuvaamani pidemmän videon lataaminen Youtubeen kesti n. vartin päälle vuorokauden, mutta tässä tänä nyt on, eilinen tallenne pikkukoirien ruokailuhetkestä se sen jälkitouhuista ennen unen tuloa. Nukkuminen on edelleen pikkuväen pääasiallinen harrastus. 

Se nyt tästä tuli taas opittua, ettei edelleenkään kannata harrastaa kovin pitkiä kuvauksia, vaan pilkkoa videot pienempiin osiin. 

Sunnuntain tunnelmia

 

Pentupesässa alkaa olla enemmän liikettä. Pennut ovat jo hetkisen verran pidempään hereillä ja kävely on hiukan huojuvaa mutta innokasta. Myös kavereihin otetaan jo vähän kontaktia. Välillä pentulasta kuuluu tarmokas pikku haukku, joten kyllä näistä laulavia lintukoiria taitaa olla tulossa 😄. Masuongelma on taaksejäänyttä elämää ja painot näyttävän nousevan hyvää vauhtia.

Pennut 2 viikkoa

Rivissä maitobaarissa, vas. Ilpo, Irmeli, Ilona, Iivari & Ilkka

 Pennut täyttivät eilen 2 viikkoa. Pennuilla on ollut vaiheikas viikko takana. Ilmeisesti Hilman maito on ollut  turhankin voimaisaa ja sitä riittää, pikku masut menivät alkuviikosta sekaisin ja pentujen alusia on saanut vaihdella hieman tavallista useammin kun Hilmakaan ei ole ihan aina ehtinyt hätiin. Nyt näyttää siltä että tilanne alkaa olla taas vakiintunut. Kakkavaivasta huolimatta pennut ovat olleet reippaita ja innolla syömässä, joten yhtä päivää lukuunottamatta isompia taantumia painokäyrissä ei ole nähty. "Pikku"-Ilkankin paino alkaa olla kilon tietämissä, kaikki muut huitelevat on sen yli, Iso-Ilpo pitääe edelleen keulaa toisessa päässä. Pennut siis kasvavat ja ovat pulleita palleroita joilla on voimakas oma tahto mitä tulee hoitotoimenpiteisiin. Vaakalla niitä on enää väliin melkein mahdotonta saada pysymään, ja esim. maitohappobakteerilitkun ujuttaminen pennun suuhun aiheuttaa välillä voimakasta vastarintaa. Kynnet leikattiin ensimmäistä kertaa sopivalla hetkellä, kun he olivat sopivasti umpinukuksissa, narkoosia kannattaa aina hyödyntää! Päättäväisiä pikku pirpanoita siis tuo viisikkomme, selvästi tyypillisiä walesinspringereitä kasvamassa. 

Silmät heiltä alkoivat aukeilla tiistaina, ja kävelyharjoitukset ovat alkaneet. Tosin vielä noin kierros pesän ympäri aiheuttaa tehokkaan uuvahduksen pikkukoiralle. Korvan rapsutuskin näyttää jo onnistuvan joten motoriikka kehittyy päivittäin. Kun masut näyttävät nyt rauhoittuneen, olisi tänään aikomus nautiskella ensimmäiset matolääkkeet. 

Lauantai-ilta ja rauha maassa...

 

Hilman ja pentujen päiväunihetki

 

Viikon ikäiset pennut

 

Jo viikko siitä kun pennut syntyivät, aika tuntuu rientäneen. Pennut kasvavat mukavasti, päivätahti on ollut hyvä, pennut ovat pulleroisia ja jänteviä. Isot pojat Ilpo ja Iivari pitävät johtoasemaa yli 700g painoillaan, pienimmät ovat Ilkka ja Ilona jotka nekin ovat jo ylittäneet puolen kilon krouvin. Maito maistuu, ja hyvin sitä tuntuu Hilmalla riittävän. Hilma hoitaa aarteitaan antaumuksella, tosin haluaa se jo joskus viettää vähän aikaa Hipun ja minunkin kanssa, vapaahetki vauvahuuruista, tämä yleensä silloin kun tulen töistä kotiin. Nyt sitten odotellaan koska silmät alkavat aukeilla, varmaan se on edessä jo alkuviikosta...

Pennut 3 vrk

 

Kuka kukin on

Pennut ovat 3 vrk ikäisiä ja ovat oikein pulleroisia ja tyytyväisiä. Painot ovat alkaneet nousta kaikilla samaan tahtiin ja Hilmalla riittää maitoa. Sillä oli pari niin tiukkaa ja täyttä nisää, ettei niistä pennut saaneet alkuun mitään imettyä ja jättivät ne rauhaan, mutta nyt näyttää maitobaarin kaikki paikat olevan käytössä eli kaikki maitohanat ovat auenneet. Ihana pentujen tuhinaa ja kitinää on kuunnella, kerran jos toisenkin sitä on jo unohtunut pentuja ihailemaan vaikka on pitänyt vaan käydä esim. kurkkaamassa että Hilman kupissa on vettä tms. Ihanan hypnotisoivaa! 

Pennut syntyivät

 

Nyt se sitten tapahtui, I-pentue saapui maailmaan. Hilma "oireili" aamusta asti vaikka lämmönlasku osui taas sellaiseen katveeseen (yöhön), että meni melkein ohi. Mutta käytöksestä saattoi siitäkin päätellä, että taitaa olla uneton yö tiedossa. 

Ensimmäinen pentu syntyi pari minuuttia vaille ilta kahdeksan, ja viimeinen saapui 5 min vaille klo 23. Väliin mahtui yksi reilun tunnin tauko, mutta aikalailla pareittain he maailmaan putkahtivat. Ensin syntyi 3 poikapentua, sitten 3 tyttöä. Järjestys se olla  pitää? Valitettavasti keskimmäinen tytöistä oli tositosi pieni, 150g, syntyessä hyvin topakka ja pirteä, mutta sillä oli nenähalkio eikä se saanut otetta nisästä, joten se oli pakko päästää pois. Jos siinä ei olisi ollut tuota vikaa, olisi ollut jännä nähdä kuinka se olisi selviytynyt. Näissä tilanteissa sitä aina muistelee syntyessään 170g painanutta pikkuista Tuulia (Dirlian True Princess) josta kasvoi kansainvälinen muotovalio. Sekin surettaa että tuo pienenpieni tyttöressu oli väreiltään kuin isoisomumminsa Kukka. Onneksi tällaisia surullisia tapauksia on ollut harvoin, joten iloitaan viidestä reippaasti maitobaarissa ahkeroivasta pennusta. Muiden sisarusten painot asettuivat sektorille 240-370g.

He ovat siis täällä, ja saivat "laatikkonimikseen" (vaikkei laatikkoa tällä kertaa olekkaan vaan Hilma hoitelee aarteitaan akvaariomaisemissa), syntymäjärjestyksessä Iivari, Ilpo, Ilkka, Irmeli ja Ilona. 

Pojat

Hilma selviytyi koitoksestaan hienosti, se hoiteli synnytyksen lähestulkoon itsenäisesti, ja pennutkin pyrkivät pian kohti maitobaaria. Hilma on omistautunut emo, eikä se malta kauan olla poissa pentujen luota.

Maitobaarin tunnelmia

Ilona vuoristokiipeilee

Tuli mieleen että tämähän onkin Dirlian-pentue nro 20, pitäisikö leipoa kakku...

Pentueen vanhemmat

Isä: FI MVA JV-19 V-21 Benton Call Me A Cab 

Elmo

Elmo on 3,5 v. walesimaiseen tapaan hieman itsepäinen mutta avoin ja ystävällinen walesipoika joka asustelee lapsiperheessä Kuopiossa. Näyttelyissä Elmo on kierrellyt hyvällä menestyksellä, tuloksina titteleiden lisäksi useita ROP ja VSP sijoituksia. Elmo on läpäissyt spanielien taipumuskokeen. Omistajankin mukaan Elmolta taipuksia löytyy, metsälläkin se on käynyt isäntänsä mukana muutamaan otteeseen mutta lintukohtaamisia ei ole oikein sattunut kohdalle.

Elmon lonkat on kuvattu tuloksella B/B. Silmätarkustus on tehty viimeksi 24.2.21, löydöksenä PPM iris-iris (lievä). Elmo on ollut ikänsä perusterve, eikä eläinlääkärissä ole tarvinnut käydä kuin rokotuksilla ja rodunomaisissa terveystarkastuksissa.

Elmo Koiranetissä

Emä: Dirlian Granny's Pride

Hilma

Hilma on hassu ja topakka walesilainen joka elelee synnyinkodissaan yhdessä emänsä Hipun kanssa. Hilmassa on olosuhteiden uhrina hiukan "koronakoiran" vikaa, joten se ei ihan heti lämpene vieraista vaan haluaa tutustua omilla ehdoillaan. Kotikoirana se on helppo ja kuuliainen, mitä nyt joskus riistakosketuksissa korvat unohtuvat off-asentoon. Hilmalla on kaikella rakkaudella annettu  lisänimi Hirmuinen, mikä johtaa juurensa nuorempana varsin aktiiviseen sisustus- ja puutarhanhoitoharrastukseen. Näyttelyissä Hilma on käynyt harvakseltaan, korona rajoitti osaltaan kiertelyä, osin myös omistajan laiskuus. Hilma on kuitenkin vähissä näyttelyissään, aikuisiällä 7 kpl,  pärjännyt ihan mukavasti, sillä on mm. 3xSERT joten se on taipumuskoetta vaille FI MVA. Taipumuskoetta kokeilemme vasta kun Hilma ymmärtää että riistakapulan voi tuoda järvestä poiskin eikä vain uida sitä katsomaan...

Hilmalla on B/A lonkat, ja silmätarkastus tehty 14.9.20, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia. Hilma on ollut varsin perusterve, eläinlääkäripalveluita on tarvinnut käyttää rokotusten ja terveystarkastusten lisäksi lähinnä kahden tapaturman takia. 

Hilma Koiranetissä

PENTUEEN SUKUTAULU

Kuvia vanhemmista

Elmo vauhdissa

Hilman talviposeeraus

Joskus täytyy ottaa rennosti...

Elmo

Hilma

Pentutiedustelut

 Sähköpostitse dirliankennel (ät) gmail.com tai puhelimitse 041 465 2993 / Maarit Ruotsalainen. Arkipäìvisin puhelut miel. klo 16 jälkeen.

Pentuja tulossa!

 Muutos suunnitelmiin

Olin vielä alkukevään lujasti sitä mieltä, ettei meille tule tänä vuonna pentuja, ts. en astuta vielä Hilmaa seuraavasta juoksusta. No, sitten kun juoksu vihdoin alkoi, 14kk siinä meni odotellessa, aloin hiukan laskeskella... Jos Hilma aikoo vastaisuudessakin pitää yhtä pitkää juoksuväliä, tämäkinhän oli vasta juoksu nro 2, tulisi seuraava vasta joskus ensi vuoden heinäkuussa, Hilma olisi jo yli 4v., ja entäs sitten jos ei vaikka siitä juoksusta tärppäisikään... No, onneksi olin harrastanut isäkandidaattipohdintoja jo viime vuoden loppupuolella, joten nyt piti sitten vain ottaa työkseen tehdä lisäselvittelyä ja valintoja.

 Niinpä sitten eräänä toukokuisena lauantaina ajelimme Hilman kanssa Kuopioon treffaamaan Elmoa. Kaksilla treffeillä kävimme,  ne sujuivat paremmin kuin hyvin, ja säädetyn ajan kuluttua astutuksesta kävimme ultrassa toteammassa että Hilman masussa polskii ihan kivankokoinen pentue. Laskettu aika on loppuviikosta vkolla 28. 

Kumpikin rakastavaisista tuntuu tuumivan että mitähän tulikaan tehtyä...

En ole tähän mennessä pentueesta ilmoitellut, ajattelin rauhassa katsella mitä sieltä syntyy. Pentukyselyitä toki otan vastaan, tarkoituksena olisi löytää pennuille kivat kodit missä ne saisivat elää täysipainoista elämää rakastettuina perheenjäseninä, kaikenlainen yhdessä harrastaminen mukana kuvioissa. Toivon jokaisen pennun osalta aikanaan tehtäväksi rodunomaiset terveystarkastukset (lonkkakuvaus ja silmätarkastus). 

Tiedustelut

Pennuista voi tiedustella joko sähköpostitse dirliankennel (ät) gmail.com tai puhelimitse 041 465 3993. Arkipäivisin puhelut miel. klo 16 jälkeen.